Mietitkö mitä ostaisit lahjaksi puolisollesi tai ystävällesi, jolla on pieniä lapsia ja jolla on jo kaikkea? Annan lahjavinkin. Veikkaan, että tämä lahja on monelle (äideille ainakin) erittäin mieluinen. Anna omaa aikaasi. Anna 24h oman aikasi lahjakortti ystäväsi lapsille. Ihan paras lahja! Voin taata, että lahjansaaja ilahtuu.
Mieheni kysyi pari vuotta sitten synttärilahjatoivettani. Sanoin, että haluan yhden yön kotona, yksin! Mieheni ihmetteli, eikö ole mitään muuta toivetta? Ei ollut. Sain lopulta sykemittarikellon (helpompi kai toteuttaa). Kiva kellokin oli, mutta suurin toive jäi silloin toteutumatta. Meni vuosi ja seuraava syntymäpäivä jo kolkutti ovella. Halusin seuraavaksikin synttärilahjaksi vuorokauden kotona. Koska edellinen syntymäpäivälahja oli vielä toteutumatta, toivoin kokonaista viikonloppua kotona.
Vaikka rakastan lapsiani yli kaiken, niin havahduin, että en ole ollut kotona yksin yli viiteen vuoteen. Olen kyllä päässyt viettämään omaa aikaa salille, lenkille, ystäville, konsertteihin jne. Mutta aina on pitänyt lähteä kotoa pois. Yksin kotona olemista olen kaivannut jo vuosia, tietämättänikin. Olisi pitänyt huomata tämä tarve jo ajat sitten. Kuten moni ruuhkavuosia elävä tietää, välillä tuntuu että meno ja meteli on niin kovaa, ettei kuule edes omia ajatuksiaankaan.
Tänä talvena lunastin parin vuoden syntymäpäivälahjat kerralla. Sain olla yksin kotona ensimmäistä kertaa vuosiin. Voimaannuin niin tuosta viikonlopusta, joten ajattelin ottaa sen säännölliseksi tavaksi. Sitten tuli koronakevät ja suunnitelmat muuttuivat, kun yökyläilyt ei oikein onnistuneet mihinkään suuntaan.
Miksi erityisesti naisille on niin vaikeaa saada omaa aikaa olla kotona? Olen jutellut lukemattomia kertoja ystävieni kanssa asiasta ja lopputulos on ollut sama. Äideille ei mahdollisteta tilaisuuksia olla yksin kotona yhtä usein kuin isille. Osaammeko vaatia sitä edes? Ymmärrämmekö sen tuoman hyödyn? Todennäköisesti emme. Ajattelemme jatkuvasti muita ennen itseämme. Vaikka pitäisi muistaa pitää huolta myös omasta jaksamisestaan. Kun itse voi hyvin, jaksaa hoivata paremmin muitakin. Jostain syystä miehille kuitenkin yksinoloaikaa kotona järjestyy säännöllisesti jo ensimmäisen lapsen vauvavuodesta lähtien.
Itse olen useita kertoja pakannut lapset mukaan ja lähtenyt sukuloimaan tai ystävien luokse yökyläilemään tai koko päivän kestäville reissuille mammatreffeille. Ajatellen, että mies saa olla kotona itsekseen ja tehdä omia juttujaan. Miksi tällainen järjestely ei miesten kesken olekaan niin tavanomaista? Yhtä hyvin pikkulapset menisi siinä sivussa, kun naistenkin kokoontumisissa. En väitä, että olisi joka perheessä näin, mutta omassa lähipiirissäni tämä tyyli on valtavirtaa.
Nyt kesälomatoiveita kysellessä mies (jälleen kerran) yllättyi, kun sanoin etten kaipaa mitään muuta kuin yhden yön kotona, yksin. Sain tällä kertaa sellaisen samantien, sillä järjestin yökyläpaikan itse. Kuinka taas sainkaan virtaa tuosta vapaasta 24h.sta tähän jokapäiväiseen pikkulapsiarkeen.
Ensinnäkin, sain nukkua seitsemän tuntia keskeytyksettä, jo se on aikamoista luksusta pikkulapsiperheessä! Sain syödä ruokani rauhassa ja silloin, kun itselläni oli nälkä. Sain tehdä mitä halusin ja mihin aikaan tahansa. Siis niin parasta ja vapauttavaa! No mitä sitten tein tuon maagisen 24 tunnin aikana?
Päätin jo ennakkoon, että en siivoa yhtään. Siihen menisi koko vuorokausi, jos perusteellisesti haluaa siivota. Ennakoin ja siivosin jo ennen ”lomaani” suurimmat vaatekasat ja lelukuormat. Vaikka tykkään siivoamisesta, jokainen parhaillaan pikkulapsiarkea elävä tietää, että sitä siivoamista muuten riittää! Työ ei tekemällä lopu pätee tämän elämän vaiheen siivoamiseen. Sen verran tein kotitöitä, että pari koneellista pyöritin pyykkejä ja astioita. Olin kuitenkin päättänyt etukäteen priorisoida itseni ja siitä päätöksestä oli hyvä pitää kiinni. Kieltämättä teki vaikeaa olla siivoamatta enempää, mutta mielestäni onnistuin aika hyvin.
Kun sellainen tilanne vielä koittaa, että saan olla kaksi vuorokautta yksin, voin hyvin siivota kodin ensin. Näin tein talvella ja oli ihanaa olla koko viikonloppu puhtaassa ja siistissä kodissa. Tavarat olivat samoilla paikoillaan vielä sunnuntaina mihin ne oli perjantaina siivouksen yhteydessä järjestetty. Sellaista ihmettä ei ollut näkynyt meillä vuosiin.
Aamupäivällä muu perhe pakkasi laukkunsa ja lähti yökylään serkuilleen. Minä lähdin poimimaan marjoja. Joku voisi ajatella tämän kotityöksi, mutta minulle se ei ole sitä. Nautin siitä jo senkin vuoksi, että se on kausiluontoista. Oli elokuu, joten marjasato oli parhaimmillaan. Mikä autuus kerätä marjoja neljä tuntia putkeen ja kuunnella samalla mielenkiintoisia podcasteja.
Tein lounaan, jonka söin hitaasti ja rauhallisesti nautiskellen. Laitoin marjat ruoan jälkeen keittymään mehumaijaan ja ketään ei tarvinnut vahtia ja varoitella kuumasta mehusta. Todellista arjen luksusta! Päivän kruunasi iltapäivätee pihakeinussa.
Loppuillan päivittelin blogiani ja luin kirjaa. Olen sellainen lukija, että jemmaan kirjoja melko ison kasan. Valitsen sitten mielentilaani sopivan kirjan. Usein minulla on kolmekin kirjaa kesken samaan aikaan. Illalla menin ajoissa nukkumaan ja nukuin niin hyvin! Superpirteänä nousin jo seitsemän maissa, vaikka olisin saanut nukkua niin pitkään kuin huvitti. Koska sain nukkua putkeen, unimäärä oli juuri sopiva, ja se riitti.
Seuraavana päivänä kävin luontoretkellä kävelemässä. Mahtavaa, kun sai valita reitin vain itsensä mukaan. Pystyi lähteä vähän vaikeakulkuisemmalle luontopolulle, kun ei tarvinnut miettiä jaksaako koko perhe kävellä sitä. Oli aivan upea keli ja linnut lauloi. Metsä oli täynnä isoja mustikoita, joita sai maistella matkan varrella. Luojan luoma luontoterapia todella toimi.
Lahjavinkki toimii varmasti myös yhteiselle parisuhdeajalle, kotona viettäen. Siitä ei valitettavasti ole omakohtaista kokemusta, mutta voisin kuvitella sen voimaannuttavan samalla tavalla. Niinkuin useimmissa kodeissa varmaan, meilläkin hoitajat tulevat kotiin ja lähdemme aina johonkin pois. Tämäkin on toki kivaa ja toimii lapsille mukavasti, kun saavat olla tutuissa kotioloissa. Seuraavan kerran parisuhdeaikaa pitää testata kotona kahdestaan, kun sellainen mahdollisuus järjestyy.
Vielä selvennykseksi, mieheni viettää paljon aikaa lasten kanssa ja saan harrastaa mitä haluan. Tämä kotona harrastaminen tuntuu vain olevan muidenkin äiti-ihmisten salainen haave. Itse olen oppinut menneen kahden vuoden aikana myös sanoittamaan tarpeitani paremmin. Puoliso ei voi automaattisesti tietää mitä toiveita ja haaveita itsellä on. Äitiys on parasta mitä on elämässäni. Äidin rooli oli vienyt vanhan Helin kokonaan mennessään. Olin vuosien saatossa unohtanut itseni muiden tarpeiden täyttämisen myötä. Tämän arkisen toiveen tunnistaminen oli ensimmäisiä askeleita takaisin kadottamaani yksilöllisyyttä.
Tämä oli kaikinpuolin täydellinen ja vielä ilmainen loma! Suosittelen kaikille lämpimästi. Jos koronatilanne syksyllä suo, päätimme säännöllistää tämän perinteen. Tavoitteena on vuorottain joka toinen kuukausi saada olla yhden yön kotona jatkossakin. Varautukaa ystävät ja sukulaiset, täällä on yökyläreput valmiina lähtöön! Kun vanhemmat voivat paremmin, lapsetkin voivat paremmin!
Ps. Mieskin sai kesälomallaan olla yhden yön kotona ilman meitä. Toimi hänelläkin. Tasapuolisuus kunniaan!
