Lääkärinä toimiessaan Antti Heikkilä on huomannut ketogeenisen ruokavalion hyödyt. Heikkilä tuo Lääkkeetön elämä* -kirjassaan esille sen, miten ruokavaliolla pystytään ennaltaehkäisemään sairauksien syntymistä ja/tai saattamaan jo puhjenneita sairauksia remissioon. Lääkkeetön elämä* -kirja on perusteos jokaiselle ketogeeniselle ruokavaliolle siirtyvälle, sillä kirjan avulla elämäntapamuutos on mahdollista toteuttaa. Heikkilä käsittelee kirjassa laajasti poliittista ja geneettisiä vaikutuksia suhteessa ketogeenisen ruokavalion hyötyihin. Mainio teos myös siihen, miten ruokakulttuuriimme on muokkaantunut ajan saatossa (tai miten sitä on poliittisesti muokattu) ja miten nykyiset ruokavaliosuositukset syntyivätkään.
Antti Heikkilän kirja* sai runsaasti kritiikkiä ilmestyessään vuonna 2018, mm. kolesterolin ja diabeteksen hoitamiseen liittyvistä ohjeista. Heikkilä kumoaa nykysuositukset insuliinin lääkehoidosta ja todistaa pelkän ruokavalion riittävän kakkostyypin diabeetikoille hoitomuodoksi.
Heikkilä on koonnut kirjaansa kattavasti ketoruokavalion perusteet. Loppuosassa on runsaasti keto reseptejä ja kirjassa käsitellään monipuolisesti myös liikunnan vaikutuksia terveyteen.
Itse perehdyin Heikkilän ”oppeihin” jo vuonna 2008. Näillä opeilla on ollut merkittävä vaikutus minun hyvinvointiini ja sairauksien remissioon saattamisella.
Heikkilä on kirjoittanut laajasti terveyteen vaikuttavista aiheista jo vuosikymmenten ajan. Paljon ennenkuin ketoilusta tuli muoti-ilmiö. Heikkilän laaja tuotanto löytyy kokonaisuudessaan kustantamon sivuilta, joka löytyy täältä. Lääkkeetön elämä painoksen myötä oli mahtavaa huomata, että siihen on kiteytettynä ketogeenisesta/vhh-ruokavaliosta kaikki oleellinen tieto. Teos avaa silmät, monellakin tapaa. Tämä on jokaisen must have hankinta!
Kolesteroli
Lääkkeetön elämä* -kirjassa kolesterolilääkityksen Heikkilä suosittelee jättämään kokonaan pois. Heikkilän mukaan kolesterolilääkityksen suosiolla on suora yhteys poliittisiin päätöksiin, joita tehtiin 1960-luvulla länsimaissa. Suomessa tuota kutsuttiin Pohjois-Karjala-projektiksi.
Amerikassa kolesterolivillityksen sai aikaan fysiologi Ancel Keys, joka kehitti teorian kolesterolin yhteydestä sydäntauteihin. Häntä kritisoitiin, sillä hän jätti huomioimatta tupakan, stressin ja sokerin vaikutukset sydäntautikuolemiin. Keys sai kuitenkin tuekseen ruokateollisuuden, jonka etuja Keysin ajama agenda tuki. Kun negatiivinen huomio saatiin eläinrasvoihin, saatiin häivytettyä ihmisten mielistä sokerin haitat. Tuohon aikaan sokeri oli monen tutkijan mielestä sydäntautien todellinen syy. Eläinrasvojen poisto ruokavaliosta antoi mahdollisuuden kasviöljyteollisuudelle.
Keysiltä on peräisin myös välimeren ruokavalio. Ruokavalion kaksi pääraaka-ainetta ovat teollisuuden kannalta tärkeitä: täysjyväviljat ja pehmeät kasviöljyrasvat. Näiden lisäksi ruokavalioon kuuluu vähän lihaa ja paljon kasviksia. Todellisuudessa vain oliiviöljy on välimeren maiden ruokavalioissa esiintyvä, kaikille yhteinen, raaka-aine. Välimeren alueella esiintyy hyvin monenlaisia ruokavalioita, eikä sen vuoksi voida puhua yhdestä välimeren ruokavaliosta.
Pohjois-Karjala -projekti
Taustalla tässä projektissa toimivat lääkärit Martti J. Karvonen ja Pekka Puska sekä presidentti Urho Kekkonen. Aiheen ajateltiin edistävän Kekkosen maalaisliitto puolueen politiikkaa. Myös bisnespuolta varmasti ajateltiin. Kekkonen toimi mm. oy Kasviöljy-Växtolje Ab.n hallituksessa, joka nykyään tunnetaan nimellä Raisio Oy.
Sydäntautien riskitekijöiksi määriteltiin tupakka, verenpainetauti ja korkea kolesteroli. Alkoholia ei otettu mukaan millään tavalla, vaikka sen käyttö Pohjois-Karjalassa oli tuohon aikaan yleistä. Voi vaihdettiin margariiniksi, verenpainetta lääkittiin ja ihmisiä kehotettiin lopettamaan tupakointi. Mitään virallista seurantaa ei kuitenkaan tehty, vaan luotettiin ihmisten omiin kertomuksiin. Tutkimuksen tekijöiden mukaan Pohjois-Karjala -projekti oli menestys. Kuitenkin samaan aikaan muualla Suomessa, jossa ko. toimenpiteitä ei tehty, kuolleisuus laski jopa enemmän kuin Pohjois-Karjalassa. Pohjois-Karjala -projekti siis vahvisti asian, että voista margariiniin siirtyminen ei ole sydänkuolemien todellinen syy. Suomessa vain uskotaan sinisilmäisesti viranomaisia, vaikkei tieto pitäisikään paikkaansa.
Sokeria ei mainittu projektissa millään tavalla, eikä huomioitu. Sokerin vaikutus sydänkuolemiin olisi ollut ruokateollisuutta vastaan oleva väite. Lopputuloksena tupakan käytön vähentäminen oli todellinen syy sydänkuolemien vähenemiseen. Ei margariinit, vaikka niin annettiin ymmärtää. Syy ei ollut pelkästään Pohjois-Karjala -projektin ansiota, vaan maailmanlaajuinen ilmiö. Se jätettiin vain kertomatta.
Riskiryhmäajattelu
Jokaisella ihmisellä on jokin riskitekijä, olemme siis jokainen johonkin riskiryhmään kuuluvia. Ennen vanhaan lääkärit yrittivät selvittää potilaan todelliset tarpeet, eikä lääkitä ennakoivasti terveitä ihmisiä, koska he kuuluvat johonkin riskiryhmään. Näiden riskiryhmäläisten pitäisi enemmänkin huolehtia itse itsestään, terveellisten elämäntapojen avulla.
Yksi riskiryhmä on ikä. 65-vuotiaana on kymmenkertainen riski saada sydäninfarkti kuin 40 -vuotiaana. Olipa kolesterolitaso millainen tahansa (molemmilla alle viitetason). Yksi suuri sydäntautien aiheuttaja on ollut tupakka. Koska tupakanpoltto on yleisellä tasolla vähentynyt huomattavasti, on kehitetty toinen keino rahastaa.
Statiinihoitoja määrätään iäkkäille, ei elämäntavan eikä kolesterolin vaan iän vuoksi. Tutkimusten mukaan kohonnut kolesteroli nimenomaan iäkkäillä on suojaava tekijä. Keinotekoisesti kolesterolin alentamisen Antti Heikkilän mukaan on yhdistetty myös väkivaltaisuuden lisääntymiseen.
Maissa joissa käytetään enemmän eläinrasvoja, on korkeampi kolesteroli. Kuitenkin niissä maissa sydäntautikuolleisuus on huomattavasti alempi ja ihmiset ovat pitkäikäisempiä.
Ruokavaliosuositus
Edelleen voimassa olevan, vuonna 1977 tehdyn, ruokavaliosuosituksen mukaan kaikki kalorit ovat samanarvoisia. Kuitenkin hiilihydraatit nostavat veren insuliinia, kun taas rasvalla ei ole vaikutusta insuliinin tuotantoon. Käytännössä Yhdysvallat määrää mitä on terveellinen ruoka Pohjoismaissa ja Englannissa. On muun muassa paljastunut, että ruokateollisuus lahjoi Harvardin tutkijat syyttämään rasvaa sydäntaudeista sokerin sijaan.
Lääkehoitosuositukset seuraavat ruokasuosituksia. Kyseessä on laaja teollisuusala. Jos sokeri paljastuisi valtaväestölle sydänperäisten sairauksien aiheuttajaksi, moni ala kärsisi tappiot. Sen vuoksi yleinen ohjeistus lääkäreilläkin perustuu lääkehoitoihin, ei esimerkiksi ruokavalion muuttamiseen.
Rasvaton ruoka
On todistetusti tutkittu, että kevyttuotteet eivät pidä nälkää. Tämä aiheuttaa sen, että ihminen syö enemmän hiilihydraatteja ja lihoo. Esimerkiksi rasvaton maito lapsilla lisää ylipainoa.
Credit Suissen tekemä tutkimus osoitti, että tyydyttyneet rasvat eivät aiheuttaneet sairauksia. Heidän mukaansa sairauksia aiheuttavat liika linolihappo, liiat hiilihydraatit ja sokeri. Suositeltaviksi rasvoiksi osoittautuivat vain oliiviöljy ja eläinrasvat. Lihakin todettiin terveelliseksi. Ihmisten terveys hyödyttää talouselämää, sen vuoksi finanssialan yritys alkoi myös tutkia asiaa. Pankin analyytikot päätyivät aivan erilaiseen suosituksiin kuin yleiset ravintosuositukset. Missä on siis vika? Onko kyse edes virallisesta järjestelmästä, vai teollisuuden luomista suosituksista?
Insuliiniresistenssi
Ravitsemustieteilijä Yudkin julkaisi 1970-luvulla teoksen Pure, White and Deadly (puhdas, valkoinen ja tappava). Tämä oli liikaa ruokateollisuudelle ja Yudkin sai kokea loppuelämänsä julkista häpäisyä ja kiusaamista. Edelleenkin toisinajattelijat joutuvat eri puolilla maailmaa yleisen pilkan kohteiksi.
Yudkinin tutkimuksesta innostunut suomalaisryhmä testasi 22 vuoden ajan poliiseja. Lopputulos oli Yudkinin mukainen. Niillä, joilla oli korkea insuliinitaso, saivat sydänkohtauksia huomattavasti enemmän kuin heillä, joilla oli matala insuliinitaso. Samaa ei ole pystytty todistamaan kolesterolin suhteen. Tutkimus osoitti sydänkohtausten syyn olevan insuliiniresistenssi.
Insuliiniresistenssillä on tutkitusti osuutensa moniin eri sairauksien syntyyn sydäntautien lisäksi. Tällaisia ovat muun muassa Alzheimer, masennus, kakkostyypin diabetes, syövät, aivohalvaus, autoimmuunisairaudet ja verisuoniperäiset sairaudet. Monesti ajatellaan, että esimerkiksi diabetes altistaa eri sairauksille. Syy ei ole itse diabetes, vaan diabeteksen aiheuttaja. Diabeteksen aiheuttaa insuliiniresistenssi, joka altistaa monille sairauksille. Ongelmaa ei voida ratkaista lääkkeillä, vaan elämäntapamuutoksella.
Triglyseridien ja HDL-kolesterolin suhde (TG/HDL) kertoo insuliiniresistenssistä. Verenpaineen nousu on myös hyvä mittari. Ketodieetin myötä verenpaine laskee kahden viikon kuluessa normaaliin 120/70. Kuorsaus ja uniapnea ovat selkeitä oireita insuliiniresistenssistä. Kuorsaus häviää ketodieetin myötä, vaikka ylipainoa olisikin. Ylipaino ei ole itsenäinen oire, vaan johtuu insuliiniresistenssistä.
Insuliinihormonin tehtävä on varastoida energiaa. Tämän vuoksi kaikki ylimääräiset hiilihydraatit varastoituu kehoon rasvana. Normaalissa aineenvaihdunnassa insuliinin vaikutus kestää vain hetken. Pitkäkestoisena jatkunut vaikutus on haitallista. Hiilihydraattien laadulla ei ole väliä, vaan imeytyvän hiilihydraattien määrä ratkaisee. Elimistö ei siis tunnista eri hiilihydraatteja, joten vaikutus on sama täysjyväviljalla kuin sokerilla. Mitä enemmän on hiilihydraatteja elimistössä, eli glykeemista kuormaa, sen enemmän tarvitaan insuliinia. Tämä insuliinin jatkuva pumppaaminen rasittaa elimistöä.
Nykyinen ruoka koostuu tärkkelyksestä ja hiilihydraateista. Virallinen taho puhuu hyvistä ja huonoista hiilihydraateista, vaikka keholle kaikki verensokeria nostattavat hiilihydraatit ovat yhtä haitallisia. Niiden pilkkomiseen kun tarvitaan insuliinia. Elimistö kestää hetkellisen insuliinikuormituksen, mutta nykyajan ruokavalio on jatkuvaa kuormitusta. Sitä elimistö ei kestä. Glukoosin lisäksi myös fruktoosi ja linolihappo edesauttavat elimistön kuormitusta.
Vuosia kestänyt liiallinen hiilihydraattien käyttö tekee solut vastustuskykyisiksi insuliinille. Tämän myötä insuliinia tarvitaan aina vain enemmän, jotta sokeritasapaino säilyisi. Insuliiniresistenssi (eli solujen vastustuskyky insuliinia vastaan) on tila, missä insuliinin määrä on kohonnut pysyvästi.
Insuliiniresistenssi oireet
Insuliiniresistenssiin ei ole testiä. Diagnoosi varmistuu oireiden ja joidenkin laboratoriotutkimusten perusteella. Tutkija Kraftin mukaan vain sokerin ja insuliinin rasitustesti antaa luotettavan tuloksen, ei pelkkä paastosokerin arvo, mitä yleisesti testataan.
Oireita ovat muun muassa jatkuva näläntunne, sokerin, hiilihydraattien himo, ylensyönti, iho-ongelmat, voimattomuus, aterian jälkeinen uneliaisuus, keskittymisvaikeudet, sumea olo, muisti- ja oppimishäiriöt, henkinen väsymys, ahdistus, PCOS, naisilla hiustenlähtö ja turvotukset kasvoissa ja nilkoissa.
Monet lääkkeet lisäävät insuliiniresistenssiä. Tällaisia ovat muun muassa statiinit. kortisoni, diureetit, beetasalpaajat ja antipsykoottiset lääkkeet. Jokainen näistä lisää insuliiniresistenssiä, mutta niillä hoidetaan myös insuliiniresistenssiä. Mahtava diili lääketeollisuuden kannalta.
Tärkein ja yksinkertaisin tapa mitata insuliiniresistenssiä on veren rasva-arvot. TG/HDL:n arvo tulisi olla alle 0,85. LDL on kahta erilaista, toinen tuo ja toinen vie kolesterolia, eli solujen rakennusainetta. LDL:n kolesteroliarvo voi siis nousta tai laskea, mutta sillä ei ole merkitystä terveyden kannalta.
Insuliiniresistenssin ruokavaliohoito
Insuliiniresistenssin ainoa hoitokeino on ketodieetti. Kun hiilihydraatteja vähennetään reilusti ruokavaliosta, pääenergianlähteeksi muodostuu sokerin sijaan rasva. Päivittäinen määrä on jokaiselle yksilöllinen. Rasvanpolttoon suositellaan 14-16h yöpaastoa, johon maksan ja lihasten sokerivarastot riittävät lepotilassa. Mitä pidempi paasto, sen enemmän rasvaa palaa.
Ketodieetti ei tarkoita, että rasvaa syödään mielin määrin. Ketoosissa elimistö alkaa käyttää omia rasvavarastoja, joista tulee pääasiallinen energianlähde. Hiilihydraattien ohella pyritään myös rajoittamaan proteiinin lähteitä, jolloin suhde on noin 70% rasvaa, 20% proteiinia ja 10% hiilihydraatteja. Ruoka-aineiden suhteet voivat vaihdella, mutta tärkeintä on pitää hiilihydraatit alle 50g/vrk.
Vuosia kestänyt liiallinen hiilihydraattien käyttö tekee solut vastustuskykyisiksi insuliinille. Tämän myötä insuliinia tarvitaan aina vain enemmän, jotta sokeritasapaino säilyisi. Insuliiniresistenssi (eli solujen vastustuskyky insuliinia vastaan) on tila, missä insuliinin määrä on kohonnut pysyvästi.
Kuitujen saaminen huolestuttaa monia ketodieetille siirtyviä. Huoli on kuitenkin turha, sillä kuituja saadaan riittävästi. Kuitujen hyödyistä kiistellään, sillä ne aiheuttavat monelle asimerkiksi ummetusta. Silti niitä määrätään ummetuksen hoitoon. Kuitupuhe on ravintosuositusten mukaista ja tukee viljojen myyntiä.
Insuliiniresistenssin syntyminen
Suurimmat syyt insuliiniresistenssin syntymiseen on jatkuva syöminen ja välipalat. Insuliinia on veressä jatkuvasti, joka kuormittaa jatkuvasti elimistöä. Kun veressä on insuliinia, stressihormoni kortisolin eritys lisääntyy. On siis tärkeä miten syödään kuin mitä syödään. Yhdessä, rauhassa nautittu ateria laukaisee stressiä ja laskee kortisolia. Yhteisöllisyys myös ruoan ympärillä tukee yleistä hyvinvointia.
Kun elimistö on siirtynyt ketoosin, ruokailujen määrä vähenee. Rasva pitää nälkää pidempään, joten monet ruokailevat vain pari kertaa päivässä. Nälkää ei tunne ja nälkäkiukut ja heikotukset jäävät pois. Annokset perustuvat oikeisiin ruokiin, ei välipaloihin. Uni on parempilaatuista, mutta sitä tarvitsee usein vähemmän ja silti herää virkeänä eikä tule iltapäiväväsymystä.
Mitä Antti Heikkilä syö?
Antti Heikkilän ruokavalio esimerkkipäivään kuuluvat ruokalusikallinen kala-, kookos- ja oliiviöljyä aamuisin. Aamulla hän ottaa espresson ja vitamiinit. Pääpaino on klo 18-19 aikaan syödyssä illallisessa. Illalliseen kuuluu tärkkelyksettömiä vihanneksia, yleensä kaalia. Lisäksi on kalaa, lihaa tai kanaa. Ruoka sisältää runsaasti voita ja oliiviöljyä, mausteita sekä yrttejä. Ruoat ovat yksinkertaisia. Matkaeväänä on kookosöljyä tai sardiineja. Kahvia ja espressoa Heikkilä juo paljon sen sisältämän antioksidanttien vuoksi. Hän mainitsee myös syövänsä sisäelimiä, luonnonkalaa ja luulientä, mutta välttävänsä kasvatettua lihaa.
Ketoruokavalion raaka-aineet
Eläintuotteet
Eläintuotteissa laadulla on merkitystä, luomuruokaa kannattaa suosia mahdollisuuksien mukaan. Eläintuotteet sisältävät vähän hiilihydraatteja, joten näitä voi syödä melko vapaasti. Kananmunat, voi, liha, kala, kana, maitotuotteet, merenelävät ja sisäelimet kuuluvat muun muassa tähän ryhmään.
Vähähiilihydraattiset kasvit
Vhh kasvit eivät sisällä tärkkelystä. Kaaleissa on vähiten hiilihydraatteja. Muita vhh -kasviksia ovat: artisokka, fenkoli, selleri, kurkku, tomaatti, kesäkurpitsa, munakoiso, paprika, chili, retiisi, salaatit, parsa, vihreät pavut, avokado ja sienet.
Runsashiilihydraattiset kasvikset
Runsaasti hillihydraatteja sisältävät kasviksia ovat juurekset, viljat, pavut, maissi, bataatti, tattari, hirssi ja kikherne. Kaikkien näiden hiilihydraattimäärä on 60-70g/100g. Nämä jätetään kokonaan ketolla pois, sillä vähäinenkin määrä riittää pilaamaan ketodieetin onnistumisen.
Rasvat
Rasvojen laatuun kannattaa panostaa. Hyviä ovat luonnosta saatavat rasvat. Tällaisia ovat kalanmaksaöljy, voi, kookosrasva, tali, ghee ja oliiviöljy. Ravintosuositusten mukaiset margariinit ja rypsi- sekä rapsiöljy kannattaa jättää kokonaan pois. Edellä mainitut rasvat sisältävät linolihappoa, joka on myrkyllistä elimistölle. Sen on todettu kuumentuessaan hapettuvan helposti. Tästä syntyy aldehydejä, jotka edesauttavat muun muassa syövän, verisuonivaurioiden ja dementian syntyä.
Mitokondriot ja solutason häiriöt
Mitokondriot ovat solujen energiamyllyjä, joita ilman solu ei selviä. Monien sairauksien taustalla on mitokondrioiden vähäinen tai heikentynyt määrä. Mitä enemmän kehossa on toimivia mitokondrioita, sen terveempi ja pidempi elämä on. Mitokondrion toiminnallisiin sairauksiin on liitetty muun muassa Parkinsonin tauti, autoimmuunisairaudet, ALS, syöpä, sydäntaudit ja diabetes. Väsymys, masennus ja energian puute ovat mitokondrioiden häiriöstä johtuvia syitä.
Jos mitokondriot eivät toimi kunnolla, se ei jaksa poistaa enää kuona-aineita tehokkaasti. Jatkuva energiavajaus heikentää solun toimintaa. Solu saa energiansa hyvälaatuisesta rasvasta. Ketoosissa syntyvät ketoaineet, esimerkiksi hydroksibutyraatti, sitoo energiatuotannosta syntyviä happiradikaaleja. Sokeri taas synnyttää happiradikaaleja runsaasti.
Sokeri, säteily, stressi, kemikaalit, lääkkeet, virukset ja matala-asteinen tulehdus vahingoittavat mitokondrioita. Mitokondriot vaurioituvat ensin, ja sen jälkeen vasta solun tuma. Mitokondriot säätelevät solutuotantoa, ne poistavat huonoja soluja ja kasvattavat uusia. Tämä on syy, miksi mitokondrioista huolehtiminen on elintärkeää esimerkiksi syövän ehkäisyssä.
*) merkillä varustetut linkit sisältävät mainoksen.
Lue lisää Heikkilän ajatuksia:
