Onko sinulla syömishimoa ja jos on, mitä ruokia himoitset? Tai tunnetko aterioiden jälkeen turvotusta ja epämukavaa oloa? Kouristaako vatsaasi? Onko sinun höllennettävä vyötä? Onko sinulla outoja tai riippuvuutta aiheuttavia reaktioita alkoholia kohtaan? Oletko ahdistunut tai masentunut? Tunnetko olosi voimattomaksi tai onko sinulla ylenmääräistä unen tarvetta? Jos sinulla on erilaisia vaivoja, joihin ei löydy selitystä, syynä saattavat olla viljat. Suomessa syödään liikaa viljoja: puuroa, leipää, pastaa, pullaa…

Kirjassa perustellaan hyvin, miten gluteeniviljat ovat ajan saatossa ”vyörymällä” tuoneet mukanaan paljon elintapasairauksia, joita ei ole esiintynyt ennen maatalouden yleistymistä. Säännöllisesti nautittuna gluteeni vaikuttaa negatiivisesti immuunijärjestelmäämme.  Tämän aiheuttaa viljojen proteiini, joista tunnetuin on gliadiini. Kirjassa on useita asiakkaiden omakohtaisia kertomuksia, joissa kerrotaan vuosien oireilujen loppuneen gluteenittoman ruokavalion myötä.

Keliakia ja gluteeniherkkyys

Keliakia on perinnöllinen sairaus, joka johtuu gluteenin syömisestä. Tällöin ohutsuolen sisäpinnan limakalvo vahingoittuu kroonisesti. Klassinen keliakia on vain yksi osa gluteeniherkkyyttä. Keliakiaa on monta eri lajia: klassinen keliakia, epätyypillinen keliakia, hiljainen tai oireeton keliakia, ei-keliaakinen gluteeniherkkyys ja ihokeliakia. Kun henkilön immuunijärjestelmä nostaa epänormaalin reaktion gluteenille, on kysymys gluteeniherkkyydestä, olipa oireita tai ei. Tällöin gluteenin proteiinit ovat mahdollinen uhka terveydelle. Geenitutkimus osoittaa, että jopa 90 miljoonalla amerikkalaisella esiintyy gluteeniherkkyyttä. Heihin kohdistuu siis samat terveysuhat kuin hoitamattomaan keliakiaan. Gluteeniherkkyys on paljon yleisempää kuin keliakia, vaikka sitä tutkitaan ja diagnosoidaan harvemmin kuin keliakiasairautta. Usein hoitamattomia keliaakikkojen oireita hoidetaan antibiooteilla, mutta itse syy jää hoitamatta. Tämä lisää riskiä sairastua infektiosairauksiin.

Hallitusten sponsoroima ruokapyramidi suosii kuudesta yhteentoista vilja-annosta vuorokaudessa kaikille. Tämä on seurausta maatalouden ja viljelystuotteiden hyvin onnistuneesta markkinointikampanjan läpiajamisesta valtakunnan tasolla. Ongelma on monimutkainen, sillä monet syövät viljatuotteita päivittäin, koska ne ovat koukuttavia ja täyttäviä. Tiedeyhteisö kuitenkin todistaa, että nuo samat viljat uhkaavat kansakunnan terveyttä monella tapaa.

Nykypäivän keliakia

Aikaisemmin uskottiin ainoastaan alhaisen painon, lihasheikkouden, väsymyksen, ripulin, turvotuksen ja raudanpuutosanemian johtuvan keliakiasta. Nykypäivän keliakiaan liitetään masennus, lyhytkasvuisuus, suolistosyövät, diabetes, osteoporoosi, suunhaavaumat ja monet maksasairaudet. Gluteeniherkillä on raportoitu yli 150 sairaustilaa. Nykypäivänä myöskään ainoastaan laihat eivät ole keliaakikkoja, vaan kaikenkokoisilla esiintyy gluteeniherkkyyttä ja keliakiaa.

Lapset altistuvat jo vauvaiässä vähitellen gluteenille. Jotkut kärsivät nuhasta, ripulista tai koliikista, ja harvemmin huomataan yhteys sairauden ja gluteenin välillä. Hämmentäväksi asian tekee se, että he näyttävät toipuvan täysin. Useimmat toipuvat kyllä oireista, mutta ei gluteeniherkkyydestä.

Gluteenin jatkuva käyttö ylläpitää hiljaista tulehdusta ja kroonistaa vaivat, jolloin syntyy toleranssi gluteenille. Monet kärsivät koko ikänsä oudoista oireista, joille ei löydy syytä. Tällaisia ovat mm. lyhytkasvuisuus, yökastelu, unihäiriöt, päänsärky, anemia ja jatkuva väsymys. Joillekin kehittyy autoimmuunisairaus, kilpirauhastulehdus, maksasairaus tai insuliiniriippuvaisen diabeteksen.

Enemmistö gluteeniherkkyyden omaavista näyttää olevan terveitä, kunnes sairaus puhkeaa kohtalokkaasti.  Sairastunut harvoin on tietoinen vaivan takana piilevästä perusongelmasta. Paras keino olisi ratkaista ongelma jo pikkulapsella, kun ensimmäiset ongelmat esiintyvät, mutta jopa pitkälle kehittynyttä syöpää ja aidsia sairastavien raportoidaan parantuneen gluteenittoman ruokavalion avulla. Australialainen psykiatri C. Reading on julkaissut tutkimuksen depressiosta kärsivistä syöpäpotilaista, jotka hyötyivät gluteenittomasta dieetistä yhdessä syöpähoitojen kanssa. Viisi kuudesta parani täysin.  

Keliakian historia

Jo 1880-luvulla lääkäri S. Tanchou (1791-1850) yhdisti viljat syöpiin. Toinen varhainen tutkija V. Stefansson (1879-1962) tutki vuosia eskimoiden elämäntapaa ja havaitsi, että heidän keskuudessaan ei syöpiä löytynyt yhtään. Hän oli ensimmäisiä, joka piti eskimoiden liha- ja eläinrasvaperäistä ruokavaliota terveellisenä. Eskimoita ei suojellut syöviltä ainoastaan se, mitä he söivät, vaan se, mitä he eivät syöneet, eli gluteeniviljojen puuttuminen kokonaan ruokavaliosta. 

1888 lääkärit S. Gee ja R.A. Gibbons julkaisivat seikkaperäisen kuvauksen klassisesta keliakista. Tosin he luulivat, että keliakiaa sairastivat vain lapset. He päätyivät lopputulokseen, että lapset joko toipuivat taudista tai kuolivat siihen, joten asiaa ei enempää  tutkittu aikuisuudessa.

Vuonna 1932 W.Dicke (1905-1962) löysi vehnän ja tärkkelyksen yhteyden keliakiaan, mutta häntä pilkattiin ja arvosteltiin tutkimustuloksista koko eliniän ajan. Vasta 1964 lääketiede myönsi vehnän ja keliakian yhteyden. Keliakia on ollut kiistelty aihe myös tämän jälkeen tähän päivään saakka. Valitettavasti tänä päivänäkin osa lääkäreistä hoitaa mm. ihokeliakiaa edelleen lääkkeillä, eikä suosittele gluteenitonta ruokavaliota.

Keliakian vaikutus muihin sairauksiin

Tohtori F.C. Dohan (1908-1991) löysi yhteyden keliakian ja skitsofrenian välillä. Hänen tutkimustyönsä perusteella näkökenttä avautui mielen ja gluteeniviljojen yhteisvaikutukseen. Vuonna 1969 suoritettu koe todisti, että laitoshoidossa olevat skitsofreenikot toipuivat huomattavasti, kun nämä noudattivat gluteenitonta ja maidotonta ruokavaliota. Tutkimus herätti paljon vastustusta, mutta M.Singh ja S.Kay saivat samanlaiset tulokset tutkimuksissaan. Dohan osoitti, että niissä maissa missä gluteeniviljoja syödään vähän, skitsofreniakin oli harvinaista.

Vuonna 1979 Dohan löysi yhteyden gluteenin vaikutuksesta moniin psykiatrisiin ja aivosairauksiin, oppimis- ja keskittymishäiriöihin, syvään masennukseen, unihäiriöihin, synnytyksen jälkeiseen psykoosiin sekä autismiin. Tämän aiheutti viljojen morfiininomainen ainesosa, gliadorfiini ja gluteomorfiini. Nämä proteiinit vaikuttavat immuunijärjestelmään verisuonia laajentavasti ja muuttaen aivojen kemiallista toimintaa.

Tri P. Shattock kiinnostui autismin tutkimisesta, kun hänen poikansa sairastui siihen vuonna 1974. Shattock jatkoi Dohanin tutkimuksia viljojen peptidimyrkytyksen yhteydestä autismiin. Vuoteen 1990 mennessä tri K. Reichelt yhdessä Shattockin kanssa vahvistivat gluteeninsyönnin ja mielisairauksien, käytösongelmien ja oppimisvaikeuksien välisen yhteyden. Näiden löydöksien omaksuminen on ollut hidasta. Aikaa myöden uskotaan, että tämän työn tulevan yleismaallisesti tunnustetuksi (samoin kuin 1964 tunnustettiin viljojen ja keliakian yhteys).

L.Cordainin viimeaikaiset tutkimukset ovat laajentaneet näkemystä gluteiinin vaikutuksista muihin sairauksiin. Hän on raportoinut useista viljojen antiravinteista ja psykoaktiivisista aineksista, jotka vahingoittavat suolenseinämää. Cordainin tutkimusten mukaan juuri viljojen gluteenit ovat pääasiallisin syy nykyisiin kroonisiin sairauksiin.

Kuten historia on osoittanut, kaikki gluteeniviljoja tutkivat henkilöt ovat olleet aikanaan pilkan ja ivan kohteita, niin kuin tänäkin päivänä monet viljojen terveysvaikutuksia kritisoivat edelläkävijät ovat edelleen.

Johtopäätös

Nykytutkimukset todistavat gluteeniherkkyyden altistavan mm. osteoporoosille, autoimmuunitauteihin, MS-tautiin, syöpiin, kilpirauhastautiin, ADD:hen, autismiin, IBS, haavaiseen koliittiin, epilepsiaan, diabetekseen (IDDM), nivelreumaa ja tuntemattomasta syystä johtuneeseen maksasairauteen.

Keliakiasairaus ja ei-keliaakinen gluteeniherkkyys ovat usein autoimmuunitaudin takana. Autoimmuunisairaudet altistavat muille sairauksille suolen läpäisevyyden vuoksi.  Valitettavasti gluteeniherkkyyden positiivisia testituloksia usein väheksytään siinä luulossa, että ne olisivat epätarkkoja. Sen vuoksi potilaita ei suositella kokeilemaan gluteenitonta ruokavaliota. Yleisemmin heidän immuunireaktioistaan gluteenia kohtaan ei edes tunnusteta.

Onneksi tulevaisuudessa useat geenitutkimuksen alueet näyttävät lupaavilta. Gluteeniviljat ovat edelleen suosittu tutkimuskohde. Toivon mukaan tutkimuspuolen edistys näkyy tulevaisuudessa myös viljelyn sekä ruokatuotannon puolella sekä valtakunnallisten suositusten muuttumisena. Trenditietoiset maanviljelijät ovat siirtymässä jo gluteenittomien viljojen (kuten amarantin ja kvinoan) tuotantoon. Edistyksellinen geenitutkimus sekä terveydenhuollon kuluttajat tulevat muuttamaan ruokatarvikkeiden tuotantoa pikkuhiljaa. Tällöin jokaisella on mahdollisuus saada paremmin ruokaa, joka sopii geneettiselle perimällemme paremmin.