Selkärankareuma on pitkittynyt niveltulehdus selkärangan ja raajojen nivelissä. Monella selkärankareumaatikolla on tulehdusta myös jänteiden kiinnittymispaikoissa sekä silmän etuosassa. Joskus tulehdus on myös sydämessä tai aortan seinämässä. Selkärankareuma on yhtä yleinen miehillä ja naisilla. Suomessa selkärankareuma on melko yleinen, sillä taudille altistaa perinnöllinen riskitekijä. Suomessa on noin 10 000 hoitoa tarvitsevaa selkärankareumapotilasta, mutta on arvioitu, että sairaus on jopa yhdellä prosentilla väestöstä.
Syyt
Taudin syytä ei tunneta, mutta arvellaan, että ainakin yhtenä laukaisevana tekijänä on infektiotauti, sillä melko usein selkärankareuma kehittyy reaktiivisen niveltulehduksen jälkeen. Sairastumiselle altistava tekijä on perinnöllinen HLA-B27 –antigeeni, joka voidaan verikokeella todeta 95 prosentilla potilaista. Pelkästään tämän antigeenin toteaminen ei kuitenkaan merkitse sairastumista selkärankareumaan.
Ensioireet
Pelasin vielä jalkapalloa ja sinä kesänä toimin joukkueemme varamaalivahtina. Vuosi oli 2008. Monesti pitkien pelireissujen jälkeen istuessani paluumatkalla autoon, en pystynytkään istuutumaan kunnolla. Kerran tulin valmentajamme kyydillä ottelusta kotiin. Hän ihmetteli, kun huomasi, miten vaikeaa istuminen minulle oli. Pidin itseäni ylhäällä etupenkin käsikahvan varassa. Hämmentyneenä valmentajani totesi: ”Olisit nyt ihmeessä sanonut, että olet noin kipeä, etkä pysty pelaamaan”. Itsekin ihmettelin sitä, miten yhtäkkiää kova selkäkipu iski, vaikka pelatessa kipua ei ollut tuntunut laisinkaan. Tämä toistui useasti tuon kesän aikana. Tämä on tyypillistä selkärankareumassa, että liikkuminen helpottaa oireita.
Seuraava oire ilmeni syyskuussa 2008 ulkomaanmatkan aikana. Yövyin hostellissa, joten laitoin siellä alkaneen selkäkivun huonon sängyn piikkiin. Selkäkipu kuitenkin jatkui kotona ja nukuinkin viikkoja patjalla. Oma sänky tuntui liian pehmeältä, jota luulin selkäkivun syyksi. Luin netistä, että pitkittyneen selkäsäryn vuoksi olisi syytä mennä lääkäriin. Hakeuduin tk-lääkärille, josta sain lähetteen muiden perustutkimusten ohella myös reumapolille.
Lokakuussa 2008 sain ensimmäisen silmätulehduksen, mutta se meni ohi antibioottitipoilla. Silmätulehduksia ei ollut aikaisemmin ollut ja luulinkin sen olevan ihan normaalia silmätulehdusta (onko sellaisia edes?). Tuttavat ihmettelivät, mistä yhtä äkkiää olin sellaisen saanut. Pääsin Keskussairaalan reumapolille, mutta kuten yleistä, reumaattisia, monimuotoisia oireita potevaa potilasta ei oteta alussa tosissaan. Sen hetkinen lääkärini laittoi kortisonipiikin nilkkaan (joka myös oireili kipuna ja turvotuksena) ja lähetti kotiin saatesanoin ”Kyllä se siitä, sillä eihän näin nuorella (24 v) mitään reumaa voi olla!”.
Tällä tyylillä meni ensimmäiset vuodet. Välillä reumaoireet paheni, välillä helpotti. Otin särkylääkettä tarvittaessa, mutta niistä ei ollut pitkäkestoista apua. Liikkeellä olo helpotti kipua, liikunnasta tuli entistä tärkeämpi osa elämääni myös reuman hoitokeinona. Jatkuvien vaivojeni vuoksi kuitenkin jouduin luopumaan rakkaasta nuoruuden lajistani, jalkapallosta, kokonaan. En pystynyt enää harjoittelemaan joukkueen mukana samassa tahdissa. Varsinkin yön jälkeen selkä oli totaalisesti jumissa ja aamulla nouseminen sängystä vaikeaa. Yöunet olivat katkonaisia, parin tunnin välein heräämistä ja välillä piti kuljeskella tovin, että pystyi palaamaan takaisin nukkumaan.
Palasin kuukausien patjalla nukkumsen jälkeen takaisin omaan sänkyyni. Aavistin, että kyse taitaa olla jostain muusta, kuin patjan pehmeydestä. Lattialla nukkuminenkaan ei ollut poistanut kipuja.
Olin jo tutustunut selkärankareumaan netin kautta. Itselleni tuli vahva epäilys, että kyseessä voisi olla srr, selkäoireet täsmäsivät taudinkuvaan. Isoäidilläni oli myös srr ja minulla oli positiivinen reumageeni HLA-B27. Tulehdusarvot ym. muut ”normaalit verikoetulokset” olivat kuitenkin viitearvoissa, joten asia ei edennyt mihinkään pariin vuoteen.
Lähteenä olen käyttänyt Reumaliiton sivuja.